Elvenar-arvio – Rakentamalla järkeä, hallitsemalla taitoa

Ennen kuin sukellat haltioiden pormestarin elämään, pieni vinkki: tätä peliä et vedä kerralla läpi. Ajattele taianomaista bonsaipuuta – hidasta, oudon koukuttavaa ja palkitsevampaa kuin sen oikeasti kuuluisi olla. Kiinnostaako millaiset ovat ensimmäiset tunnit salaisuuksien verhon takana? Ota kuviteltu sulkakynä käteen ja hyppää mukaan!

Ensiaskeleet Elvenarissa: Ne Ensimmäiset Klikkaukset

No totta kai valitsin haltiat. Miksi tyytyä hikisistä pajamiehistä ja kiviseinistä koostuvaan kyliin, kun voit rakentaa kiiltäviin puutaloihin? Kaupunkini lähti käyntiin pienestä aukiosta, jonka isoin rakennus näytti Taru Sormusten Herrasta -tyylin HR-osastolta.

Tutoriaali hyppäsi heti ruutuun: rakenna taloja, kerää tarvikkeita, laajenna aluettasi. Seurasin pormestarina orjallisesti ohjeita, kahvikuppi kädessä. Elvenar ei kiirehdi: asukkailla on oma aikataulunsa. Plankkuja syntyy, työkaluja valmistuu ja samalla opitaan kärsivällisyyttä. Täällä ei jyrätä, täällä suunnitellaan.

Kaupunkisi Ensimmäinen Tunti: Virheitä Tapahtuu

Ne alkutunnit? Yllättävän kotoisaa. En oikeastaan “pelannut”, vaan rakensin asetelmaa. Jokainen rakennus, tie ja pieni sienityöpaja vaati pohdintaa. Tein ylpeänä puukujan keskelle... ja purin sen minuutin päästä märän sienen muotoisen työpajan tieltä. En kehuisi saavutukseksi.

Kaupunki kasvoi pieninä purskeina: taloja sinne, kulttuurirakennuksia tänne, ja outoja työpajoja pöhisi kuin taikafaksit. Sitten, kun provinssikartta aukesi ja laitoin ensimmäiset partiolaiset matkaan – lamppu syttyi.

Kauppaa vai taistelua? Vastasin vihaisella klikkauksella: en rupea tinkaamaan vuohenjuustosta.

Taistelua Elvenarissa: Hex-kaaosta ja katumuksia

Elvenarin taistelut käydään hex-ruudukolla – kuin shakki, mutta kaikilla on miekka. Luin jonkin vihjeen väärin ja lähetin miekkamiehet suoraan jousiampujien lahtausalueelle. Lopputulos: rei’itetty kuin huono idea.

Opin nopeasti: Velhot piiloon, jouset tilaa, miekat tarvitsevat kaverin. Kun strategia vihdoin naksahti kohdalleen, voittotunne oli satumaisen hyvä.

Ei strategiapelit nappaa? Nappaa automaattiratkaisu. Varoitus: tekoäly pelaa välillä kuin olisi vapputunnelmissa. Yksi tappelu sujuu kuin tanssi, seuraavassa se lähettää parantajat suoraan lahtauskoneeseen. Täysi arpapeli.

Elvenar on Hidas – Mutta Niin Sen Pitääkin Olla

Neljä tuntia myöhemmin metsäni näytti fantasian IKEA-esitteeltä: kiemuraisia teitä, hohtavia rakennuksia ja puita kuin elvensateella. Sitten kaikki hidastui liisteriksi: aika mateli, tuotanto sumppuun, päivitykset jumissa.

Tämä ei ole grindia, vaan kuoriutumista. Eteneminen tuntuu sykäyksinä: resurssipiikkejä, keksintöjä, hetkiä jolloin kaupunki yhtäkkiä loksahtaa kasaan. Työpajan päivitys ja nopea toolien tehtailu? Siinä fiilis.

Haltiat vai ihmiset: Kummat kannattaa valita?

Lopulta aloitin uudelleen ihmisillä. Ei mitään hohtavia sieniä, vain kiviä ja käryäviä pajoja. Ihmiset rakentavat suoraa viivaa ja tiiliseiniä – teollista meininkiä.

Haltiat? Paljon koristeita, taikakukkia ja kiemuraa. Täysin eri maku.

Ihmiset ovat ronskia voimaa. Haltiat tyylikästä kikkailua.

Tämä näkyy kaupassa: ihmisillä tavaraa piisaa, haltiat taiteilevat aikatauluilla. Samasta puusta veistetty peli, erilaisella sykkeellä.

Onko Elvenarissa tarinaa? Tavallaan.

Tehtävät pompsahtelevat kuin velhon sähköpostit:

• "Rakenna kolme työpajaa."
• "Tutki provinssi X."

Välillä tulee juontenpätkiä kuningattarilta tai dramaattisilta haltioilta. Ihan jees, ovat olemassa.

Ei animaatiovälipaloja. Ei suurta draamaa. Pientä kimallusta reunamilla. Helppo käynnistää, helpompi unohtaa.

Teknologiapuussa jokainen päivitys tuntuu hyvältä

Elvenarin teknologiapuu on salakavalasti koukuttava. Jokainen avaus iskee: enemmän asuntoja, paremmat työkalut, vahvemmat joukot. Kaikella on kumman järkevä kokonaisuus.

Selailin upgreidikuvakkeita kuin olisin keräämässä magneetteja taikakeittiön jääkaappiin. Jokainen avaus pakotti miettimään koko kaupunkikartan uusiksi. Tetris-tanssi on ihan totta.

Onko Elvenar moninpeli? Tavalla tai toisella

Ei PvP:tä, ei öisiä kaupunkipaloja. Mutta moninpeliä kyllä löytyy salakavalasti.

Voit käydä kauppaa, jutella ja liittyä liigoihin. Itse kaupankävin kerran kaverin kanssa, jonka nimi oli PlankDaddy. Ei vitsi, olo oli kuin joulupukkina.

Tulostaulukot ovat rennot: enemmän naapuruston grilli-iltaa kuin veristä mittelöä.

Ajastimet, timantit ja odotuksen taide

Ajastimet venyvät pitkiksi. Osa rakennuksista kestää päivän. Provinssit pysyy lukossa, ja sekuntikello huokailee. Silloin ne timantit alkaa kuiskia nimesi.

Sorrinko itse? En.

Kirjauduin, klikkailin, poistuin. Siinä rytmi. Ei kiirettä, vaan kuinka saat satukylän pitämään tehokkuudesta. Ja jotenkin se vaan toimii.

Miltä Elvenar näyttää ja tuntuu

Elvenar ei elvistele. Se porisee taustalla. Ulkoasu? Siisti. Lämmin. Kotoisa.

Rakennukset hohtavat. Kuvakkeet välkkyvät. Animaatiot pysyvät hillittyinä. Ei ilotulitusta, mutta jokainen kirjautuminen tuntuu pieneltä tonttuilulta. Ihan huikea fiilis.

Totta: Rikoin oman kaupunkini vahingossa

Yhtenä iltana kolme päivitystä osui päällekkäin. Kirjauduin sisään ja sain kasan lautoja – mutta ei paikkaa laudoille. Varasto täynnä, eteneminen stoppasi. Täysi kaaos.

Jyräsin aukion, änkesin uuden työpajan, järjestelin kadut kuin kaupunkisuunnittelujuomien vaikutuksen alaisena. Ja kas, homma toimi taas.

Kummallista, miten näin rento peli voi aiheuttaa näin kevyttä kaaosta. Mutta niin se vain tekee.

Tuomio: Elvenar on oudon koukuttava pulmalaatikko

Jos tykkäät klikkailla ajatuksella, rakentaa kasvavaa kokonaisuutta ja suunnitella pohjia, jotka tuntuu oudon omakohtaisilta, Elvenar iskee nappiin.

Tässä ei kaahata voittoon. Tässä tuunataan, säädetään ja askarrellaan... ja lopulta syntyy jotain, mikä tuntuu aidosti omalta: mutkaiset kadut, hohtavat talot ja kaikki muu säätö siihen päälle.