Merge Gardens – Tervetuloa puutarhasekoilun paratiisiin
Älä anna söpöjen pensaiden hämätä – Merge Gardens vaikuttaa ensisilmäyksellä harmittomalta viherpeukalon ajanvietteeltä, mutta oikeasti kyseessä on härskin koukuttava pulmapeli. Mergailua, match-3-hassuttelua ja juuri sopivasti höhlää tarinaa, että tulee kurkittua joka puskan taakse. Itse myönnän viettäneeni aivan liikaa aikaa lintujen ruokkimisen ja digiroskien haravoimisen parissa. En kadu mitään.
Kaikki alkaa sekasotkusta – ja yhdestä linnunpoikasesta
Ensimmäinen asia, johon koskin? Homeinen muna. Siitä kuoriutui rääkyvä poikanen – ja peli nappasi saman tien mukaansa.
Tässä ei olla missään minimalistisessa merge-pelissä, jossa peliruutu on kuin taloyhtiön hississä soi hiljainen taustamusiikki. Merge Gardens heittää sinut raunioituneen kartanon pihaan, iskee ruosteisen haravan käteen ja sylkäisee samalla satunnaisen pulmakentän eteesi. "Ai niin, nyt täällä on myös match-3-puzzle." Räpäytin silmiä, kohautin olkia ja jatkoin haravointia.
Puutarha näyttää siltä kuin sirkus olisi sortunut paikalle, eikä ketään kiinnosta siivota. Rikkinäisiä patsaita, sammaloitunutta romua, kituvia nurmikkotilkkuja. Aina kun saa siistin näköistä, peli lyö uuden kaaoksen naamalle. Jatkuva yhdistely koukuttaa. Kun alkaa sujua, peli paiskaa taas kasan sotkua syliisi.
Merge, upgreidaa, toista (ja bubble-nappailua)
Aloitat vaatimattomasti: yhdistä kolme roskaa, niistä tulee parempi roska. Kolme rikkaruohoa? Onnittelut, nyt se on vuorostaan puska, joka ei pilaa koko puutarhan ulkonäköä. Jatkat, ja kohta pihalla pyörii patsaiden lisäksi muodikkaasti pukeutuneita eläimiä.
Tuntuu siltä kuin yrittäisi tehdä taikajuomaa ruohonleikkuujätteestä. Laatikoista tulee tynnyreitä, tynnyreistä työkalupakkeja ja yhtäkkiä – faatam! – pallo täynnä kummittelevia mehiläisiä. En ymmärrä miten tää toimii, mutta pakko nähdä, mitä seuraavaksi paljastuu.
Varasto? Aivan täysi vitsi – todellinen tavarataikuri tuskastuisi. Jokainen päivitys tuntuu Tetrisiltä yhdistettynä hamsterin elämään. Mergailut tai kama menee hukkaan. Säästät – ja kadut. Tuijotin kerran kolmannen tason kastelukannua kymmenen minuuttia ja mietin, bubbletanko nyt vai uhraanko. Täysi paniikki. Ei ylpeyden hetkiä.
Ja se bubblettaminen! Siihen liittyy enemmän salatiedettä kuin Harry Potterin velhokoulussa. Säästät tavaroita tilapäisesti "kuplaan", mutta homma on käsittämättömän epäkäytännöllistä. Reddit pullistelee keskusteluja tämän taikatemppuilun tiimoilta. Tuntui kuin rikkoisin jotain puutarhan moraalisia sääntöjä.
Match-3 hyökkäys: Tervetuloa pulmakaupunkiin
Oli juuri hyvä flow menossa – varastolaatikot kasassa, pensaat trendikkäinä, kun peli yhtäkkiä nappasi ohjat: "Ai haluatko kolikoita? Selvitä tämä match-3 kenttä ensin." Ja sitten huomasin pyyhkäiseväni mansikoita kuin viktoriaanisessa leivontakilpailussa.
Mutisin mielessäni, että piti vain mergata. Mutta joo myönnetään... pulmat iskee kuin leipurin taikina. Kentät on nokkelia, yhdistelmät rapsakoita ja kerran räjäytin koko laudan yhdellä sitruunapommilla – ja joo, nyrkki nousi ilmaan.
Voitat pulman, saat palkinnon, kipaat rojut takaisin puutarhaan. Siitä muodostuu koukku, josta on vaikea päästää irti.
Olen upottanut pulmiin oikeasti parikymmentä minuuttia yhden kananmunan eteen – josta kuoriutui lintu, joka taas hakkasi halkoja, joista sai pinon ja avautui uusi maa-alue... ja tiedossa, lisää puzzleja. Ihan kuin ihminen jahtaisi omaa häntäänsä, mutta hyvällä fiiliksellä.
Tapaa Daisy: outo perintö, oudompi aksentti
Pelaat Daisyna. Isot saappaat, suuret silmät ja vielä isompi mysteeri. Perintönä tullut kartano muuttuu oudommaksi joka sekunti.
Sumeat alueet avautuvat, löydät omituisia kirjeitä ja patsaiden tuijotus alkaa hermostuttaa. Tarinaa syötetään riittävän pieninä paloina: kiinnostaa penkoa, mutta ei tarvitse lukea fantasiaeeposta.
Ääninäyttely? Yllättävän virkistävää. Daisyn aksentti heittelehtii kuin brittikomediasarjan sivuroolien välillä. Välillä kuiskailee söpösti, välillä sättii ankkaa vuokranmaksusta. En tiedä miten, mutta toimii.
Lisäksi mukana on orava, joka kuulostaa rahankerääjältä ja flamingo nimeltä Vincent, joka arvostelee nurmikkoasi kuin olisi nykytaiteen juryssa. *Täytyikö kehittäjien keksiä näin hullua? Eipä varmasti. Onko hyvä että tekivät? Täysin.
Otetaanpa puheeksi rahastus (spoileri: näkyy heti alkuun)
Nyt pitää mainita se ikävämpi osa. "Aloitusgemipaketti" iskee ruutuun ennen kuin ehdit edes viimeistellä välipalasi. Käytännössä: "Haluatko ohittaa kuuden tunnin odotusajan?"
Ja tästä eteenpäin peli tykkää hieroa mikromaksujen kiiltoa nenän eteen. Puutarhan laajentaminen vaatii premium-valuuttaa, boosterit vilkkuu kuin pullat tiskillä. Se todellakin on esillä.
Varasto-ongelma on se, missä peli oikeasti alkaa kiristää ruuvia. Ellet hallitse bubblettamisen synkkiä taitoja tai maksa gemyillä, tila loppuu kesken. Alussa tulee kaikenlaista ilmaista kivaa, mutta muutaman tunnin jälkeen hana kiristyy kunnolla.
Silti peli ei ole ihan puhdas riistäjä. Lähinnä... innostunut tyrkyttäjä. Kuin hyväntahtoinen naapuri, joka myy sinulle ylihintaista multaa viikoittain.
Tapahtumia, otuksia ja se yksi flamingo
Sitten kun luulit ymmärtäneesi pelin rytmin, tuleekin tapahtuma. Alat mergata outoja munia, haalia kolikoita ja metsästää eksklusiivisia otuksia, joilla on glitter-animaatioita ja vähän epäilyttävä meininki.
Jokainen eventti avaa oman erillisen alueen omilla säännöillä. Aina voit valita palkintoja tai yrittää enemmänkin juosta lottovoittojen perässä. Ne on hektisiä. Mutta hyvällä tavalla.
Ja linnut... voi pojat, niitä riittää. Jotkut keräävät satoa kuin sankarit, toiset vain hönöilevät paikallaan ja näyttävät söpöiltä. Yksi mun pihalintu kirjaimellisesti käveli ympyrää laatikon ympärillä 20 minuuttia.
Niiden ohjaamisesta tulee ihan oma minipelinä. Vähän kuin yhdistetty kanahoitola ja veroilmoituksen täyttö.
Lopulta saat taloja ja pesiä – käytännössä minimunankuorimatehtaita käyttöön. Itse vietin illan Excel-asenteella pohtimassa, mikä laiska sulkapehko poimii mitäkin. Työelämässä olen nähnyt vähemmän tehokasta workflow'ta.
Merge-addiktio on todellinen – ja aika mahtava
Jossain kymmenen tunnin kohdalla huomasin, etten enää "pelannut" Merge Gardensia – minä elin sitä. Näpyttelin laatikoita lounastauolla, mietin merge-kombot hampaiden pesun lomassa ja kerran kuiskasin puhelimelle "älä vielä bubbleta sitä" kahvilassa.
Mikään ei oikeasti muutu, mutta aivot alkavat virittyä pihanoidan taajuudelle. Strategia kehittyy, merge-virrat sujuvoituu, ja turha hamstraus rauhoittuu. Oppii jopa jättämään huomioitta linnut, kun ne taas draamailevat.
Eteneminen on tahmeaa, mutta etenee kuitenkin. Joka kerta kun sumu hälvenee ja uusi nurkka aukeaa, se tyydyttää jotain syvällä sisällä. Lisää järjestettävää, lisää sekasotkua taltutettavaksi.
Yhteenveto: Merge Gardens – Sekaista mutta koukuttavaa
Merge Gardens ei ainoastaan yllättänyt, vaan otti aivoni panttivangiksi. Tulin kevyiden puzzlen perässä – jäin kaaokseen ja lintuvirastohommiin.
Onhan tämäkin charmikas, mutta peli kätkee syvyyttä selvästi enemmän kuin ulkoasu antaa ymmärtää. Pulmat toimivat, merging on hupia, ja oudot hahmot vievät koko puutarhan eloon.
Rahastus vähän häiritsee, muttei pilaa kokemusta. Jos nautit siitä, että lajittelet virtuaaliroinaa nätimmäksi virtuaaliroinaksi, tälle kannattaa antaa mahdollisuus.
Ja jos huomaat nimeäväsi puskasi? Ei häpeää. Sama homma täälläkin.