Game of Thrones: Winter is Coming – Valtaa, juonittelua ja yksi varsin äreä lohikäärme

Tässä pelissä et vain leiki Westerosin valtiaana – sinusta TULEE sellainen. Yksi hetki vielä viljelet peltoa ja silität lohikäärmeen munaa, ja seuraavaksi huomaat uppoutuneesi keskelle piiritystä, kun liittolaisesi huutavat chatiin, koska joku unohti rally-aikojen sopimisen. Game of Thrones: Winter is Coming viskaa sinut suoraan valtaistuinpelin myrskyyn: tukikohtien rakentelua, hahmokeräilyä ja massiivisia PvP-taistoja, kaikki höystettynä sen tutulla, HBO:n fantasiamaailman likaisella särmällä. Onko se pelkkää viittaa ja ei ollenkaan tikaria? Kurkataanpa!

Savimajasta sukudynastiaksi – Alun rakennuskisailua

Pelisarja lähtee käyntiin vaatimattomasti: pieni linna, multainen tontti ja erittäin innokas Chris, joka ei kykene olemaan hiljaa kasarmistani. Menutkin hukassa, kartta tuntuu valtavalta, linna ei niinkään. Eka tehtävä: rakenna maatila. Ok, tehty. Sitten saha. Sitten kaivos. Ja kas, minusta tuli yksityisyrittäjä Westerosiin.

Pari ensimmäistä tuntia muistuttaa Civilizationin pikkuserkkua. Rakennat, hamstraat resursseja ja avaat omaa minikokoista Westerosia pala kerrallaan. Animaatiot? Sileät kuin Petyrin juonittelut. Soundtrack? HBO-draamalla ladattu. Myös välianimaatioihin oli panostettu. Tunnuslauseeksi tuona alkutaipaleena sopi: "Älkää pliis vielä hyökätkö, minä päivitän vasta!" Siinäpä sitä ylimystön arvoa.

Sotaneuvoston tähdet – Komentajat ja hahmojen lisukkeet

Ajan myötä portilleni alkoi ilmaantua isompia nimiä. Sansa – taisteluasussa paikalle. Tyrion – poliittista buustia tarjolla kuin brunssilla. Jon Snow – miekka tanassa, eihän se jätkä muutenkaan osaa rentoutua.

Nämä komentajat eivät ole pelkkää Game of Thrones -fanipalvelua. He tuovat selkeitä etuja taistelukentälle. Pian huomaat kerääväsi varusteita, kolikoita ja harjoitustunteja kuin keskiaikainen bonuspistehamstraaja. Osa hahmoista kätketty maksumuurien ja "erikoiseventtien" taakse, mutta alkuun pärjää mainiosti ilmaisporukalla.

Oma suosikkikolmikko: Tyrion hengen nostattajaksi, Jon vähän hakkaamaan, Sansa mobiilikilveksi. Nostin porukkaa tasoilla, nimetkin piti vääntää: Tyrionista tuli "Vitsituen linna", Sansasta "Teräspena", ja Jonista… no, "Lumi". Luovuuskin välillä lomailee.

Taistelukuviot – Sotilaat marssimestarina ja suunnitteluvirheet arjessa

Tappelu tapahtuu pääkartalla, reaaliajassa. Valitset kohteen, komennat johtajaa, ja jalkaväki laahustaa kohti taistelua. Ratsuväki ryntää, jousimiehet kulkevat mukana kuin kiukuttelevat eskarilaiset.

Alkuun vihut kaatuu kuin heinä. Sitten suojavaikutus lähtee ja auts. Yksi tason 45 tyyppi jyräsi linnoitukseni sileäksi. Sotilaat haihtui ruudulta kuin Talvivaaran osakkeet. Olo oli kuin olisi rikkonut feodaalisen taloyhtiön järjestyssääntöjä.

Piti miettiä uusiksi: päivitetyt keihäsmiehet, uudet piiritysleluvat, taktiikan testailua. Lopulta palaset loksahti: ratsuväki voittaa jouset, keihäsmiehet ratsut, ja jouset... noh, ne on ylivoimaisia jos jaksat vahtia.

Enemmän kuin linna – Tutkimukset, päivitykset ja aatelisen arkiaskareet

Kun alun kädestä pitäminen hellittää, maailma todella avautuu. Tutkimuspuut, sepät, torit, piirityspajat – kaikkea löytyy. Voit rakentaa pienestä kivilinnasta tehokkaan, pienimuotoisen painajaisen.

Kaikki vie aikaa. Ja resursseja. Ja sitten vielä vähän enemmän aikaa. Alun rakentelut hoituu minuuteissa, myöhemmin kannattaa pakata eväät valmiiksi – ellei ole säästössä kiihdyttimiä tai käteistä.

Aloin ohjelmoida yöksi rakennusjonoja. Ei vitsi, Chriskin ilmestyi ruutuun kehumaan ajastuksia. Laitoin puhelimeen hälytykset. Kas tässä, aikuisen ihmisen elämää: keskiaikaista rakentamista kellon kanssa.

Fluffy saapuu paikalle – Lohikäärmeen hautominen ja koulutus

Jossain kohtaa saat munan. Siis LOHIKÄÄRMEEN munan. Syötät, silität, naksuttelet taitoja – ja hetken päästä kuoressa ryskyy oma keskiaikainen ydinasema.

Omani sai nimen Fluffy. Eka tulenpulautus meni kapinallisten leiriin, tasolla 10. Melkein taputin käsiäni. Sitten lohikäärme nukahti 16 tunniksi. Kyllä, siihen pystyn samaistumaan.

Lohikäärmeet ovat paljon enemmän kuin koristeita. Ne vakoilevat, räyhäävät ja mukaan saa erikoistaitoja. Haluatko jäähengen? Ole hyvä. Fluffy pysyi uskollisesti tulilinjalla. Klassikko.

Liity joukkoon tai jäät jyrän alle – Liittoumat, draama ja yövuorojen sodankäynti

Pari päivää yksilöpelaamista riitti, sitten liityin "Snowfall Dominion" -liittoon. Yksin pärjää, kunnes joku tekee kodistasi kivikasan. Liittoumat tarjoaa apua, resursseja ja puhdasta kaaosta.

Ensimmäinen yhteinen hyökkäys? Farssin ainekset kasassa. Yksi hyökkäsi liian aikaisin, toinen unohti piirityslaitteet. Ja silti mentiin voittoon. En itsekään ymmärrä miten.

Mitä enemmän pelasin, sitä enemmän meno muistutti puoliksi chattia, puoliksi sodanjohtohuonetta. Fluffyn cooldownit lensi ilmoille kuin tilastoissa. Rakennettiin linnoja, vaihdettiin tuubajuttuja ja vedettiin yöllinen piiritys kirkkaalla rytmillä. Outoa, mutta jotenkin kotoisaa.

Päivittäinen rytmi – Pakotettua grindausta? Eipä oikeastaan.

Tällä pelillä on hyvä silmukka: heräät, keräät palkkiot, säädät rakennuksia, käyt eventissä. Sitten unohtuu. Sitten muistat. Sitten kirjaudut ruoanlämmitystauolla. Pum, etenee taas.

Se ei tuntunut pakkopullalta – enemmän kuin pieni tehtävälista, joka huomaamatta tarttui arkeen. Pelasin, koska halusin nähdä mitä Fluffy taas touhuaa. Ja kyllä, sisäänkirjautumispalkinnotkin piti koukussa.

Isompaa ruutua kiitos – Käyttöliittymä, lagit ja elämän helpotukset

Menuja riittää. Joskus viisi napsua ja vihdoin saat kengät jalkaan komentajalle. Toisinaan homma liukuu mainiosti. PC:llä meno on sutjakkaa – mobiilissa suuremmilla tappeluilla nykii, etenkin kun Fluffy päättää esiintyä.

Asetuksia voi säätää sekavuutta hillitsemään: chatti kuriin, joukkojen hallinta ojennukseen. Mutta tästä saa eniten irti, jos ruutu ei ole ruisleivän kokoinen. Puhelimella piirityksien koordinointi teki mieli palkata Westerosin ATK-tuki. Tai ainakin päivittää luuria.

Voiko pelata ilmaiseksi? Kyllä, usko pois

Onko ajastimia? On. Kauppa? Vilkkuu villisti. Silti pääsin pitkälle ilman senttiäkään. Tapahtumapalkinnot ja vähän fiksua aikataulua – niillä pärjää yllättävän kauan.

Ostin kyllä yhden lohikäärmeskinin. En kadu. Fluffy näytti upealta. Ja piikeiltä.

Kärsivällisyydellä täällä pärjää. Kauppa on suunniteltu pikakikkoihin, ei selviytymiseen. Varo vaan "vielä yksi paketti" -ansaa. Se on olemassa.

Ylläripotti: Tämä peli on… oikeasti hyvä?

Odotin, että luvassa olisi pelkkää oheistuotemainontaa, mutta sain oikeasti syvän, laadukkaan strategiapelin, joka nappaa otteeseensa. Komentajajärjestelmä toimii, maailmankartta on upea, musiikki? Kuulostaa siltä, että pitäisi olla viitta harteilla.

Et kirjoita uudelleen Westerosin historiaa – mutta kyllä tässä oman tarinan tekee. Excelillä, tulella ja paniikkiklikkauksilla, kun tukikohta palaa yössä.

Minun valtaistuinmatkani: 30 päivää kaaosta ja järjestystä

Tämä peli on hidas kypsytys – mutta juuri siksi maistuva. Jos suunnittelu, juonittelu ja ehkä oman kissan mukaan nimetty lohikäärme kuulostaa hyvältä, tähän kannattaa upottaa aikaa.

Et kirjoita tarinoita uudelleen, mutta kyllä tästä jää omia legendoja – joissa on mukana juonittelua, piirityskalenterit ja hyvin syötäväksi kelpaava tulilisko nimeltä Fluffy.