Raid: Shadow Legends – Arvostelu

Fantasiakliseet kohtaa Excelin – eikä miekkojen määrä jätä kylmäksi

Näitä mainoksia et ole voinut välttää. Ehkä sulla on jo pieni ärsytys. Ehkä nauroit mukana. Jopa meemitasollaan Raid: Shadow Legends räjäytti pankin – ja tunnustan: annoin periksi. Latasin. Testasin. Jäin kiinni. Nyt mielessä pyörii taulukkolaskenta, myrkyt, ja yksi synkkämielinen haltia, joka ansaitsisi parempaa.

Latasin Raidin vitsillä – nyt Kael on elämäni

Tiesin kyllä mihin ryhdyin. Kaikki ovat nähneet Raid: Shadow Legendsin mainokset, vaikka peli ei olisi tullut vastaan muualla kuin keskellä YouTube-videon räjähdystä.

Mutta uteliaisuus vei voiton, oli pakko selvittää onko siinä jotakin oikeasti mainoskampanjan takana – vai pelkkää glitteriä ja muovisia panssareita.

Latasin, klikkasin käyntiin PC:llä ja puhelimessa. Sitten menoksi, täysillä. En ollut valmis siihen, miten syville vesille tämä peli sukeltaa.

Miksi Kael on ainoa oikea aloitusvalinta

Introvideo? Tuntui siltä kuin D&D-peliin olisi kaadettu energiajuomia ja Marvelilta napattu lopullinen budjetti. Lohikäärmeet, juonittelua, haltia haihtuu savuna ilmaan... Perus-fantasiaa.

Sitten valitaan aloitushahmo. Neljä vaihtoehtoa – mutta ollaanpa rehellisiä: Kael tai ulos. Myrkyn kuningas, luolajuoksujen kummitus, kaveri jolla on tummat silmänaluset ja ehkä kevyesti riivaantunut olemus. Kael on mun tyyppi.

Eka tunti on tiukkaa rämpyttelyä. Klikkaa tätä, päivitä tuota, seuraa nuolia kuin tuoreimmassa tutoriaalissa. Raid pitää kädestä kunnes osaat klikata vihreää nappia polttamatta koko taloa. Sitten alkaa "vapaampi" meno – vähän ainakin.

Menut, napit ja valikot – ja kaikella on väliä

Sanon suoraan – tämän pelin käyttöliittymä on kuin venäläinen maatuska: välilehti toisensa sisällä. Avasin Champion Vaultin, jonka olemassaolosta mulla ei ollut mitään muistikuvaa. Säikähdin.

On kapakka, jossa uhrataan heikot. On takomo, jossa gearit lyödään kasaan. Ja valuuttoja on enemmän kuin keskivertaisessa kryptopörssissä. Hopean merkityksestä ei vieläkään täyttä käsitystä – mutta luultavasti kaikkea varten.

Ihme kyllä, kaikki linkittyy toisiinsa. Jokainen systeemi on oma pikku buffetinsa. Haluatko kaataa Clan Bossin? Synkkaa tiimi, pue parhaat setit. Spider's Denissä palaa hermot – ja spiderit – kun oikeat sankarit ovat mukana. Raid ei ihan opasta, se enemmänkin heittää sulle laskimen ja sanoo "tsemppiä."

Auto-battle on sun paras kaveri. Edessäsi on paljon klikkailua. Ei hävetä.

Speed tuning – aivot solmuun, sydän myyty

Muutaman tunnin grindin jälkeen Kampanjassa meno on mallillaan, Kael murskaa kaiken. Välillä tuntuu voittamattomalta – kunnes Stage 7 astuu kehiin.

Luuranko astuu ovesta, liian pitkä miekka ja ruma ilme. Pyyhkii koko tiimin ennen kuin ehdin reagoida.

Tässä kohtaa tajuat: pelkkä tason nostaminen ei riitä. Vuorojärjestys. Statit napakasti kohdalleen, speed tuning on se juttu. Kuvittele tanssiesitys, jossa kaikilla on teräaseet ja vähän riitaa keskenään.

En tiennyt mikä ihmeen "speed aura" on – nyt tiedän. Näen siitä jopa painajaisia.

Virheitä sattuu – syötin epikkini Kaelille

Kolmas pelipäivä. Vedän Epicin shardista. Tuuletan. Siristän silmiä – näyttää vähän tylsältä.

Syötin Kaelille.

Muutama päivä myöhemmin saan tietää, että kyseinen Epic on A-tason areenalle ja olisi voinut kantaa minut puoleen väliin endgamea. Loistavaa.

En huutanut. Hiljennyin. Katumus level 9000.

Tässä on Raid pähkinänkuoressa: antaa lahjoja, antaa sun mokata – ja tuijottaa hiljaa vierestä kuin pettynyt vanhempi.

Muistilappu tulevaisuuteen: Googlettaminen ennen klikkaamista kannattaa.

Arena PvP: missä ilmaiset kituvat ja juonivat kostoa

PVP Raidin tyyliin? Hyvin brutaalia. Marssit areenalle sankarina, ja vastassa on joku miljonääri, jolla kultakehystetyt legendat pistää sun unelmat murskaksi.

Mutta ei peli ole täysin reikäpää. Voit taktikoida. Voitat joskus nopeudella. Tai valitset tarkoituksella heikommat vastustajat ja nappaat halpatason voitot – voit teeskennellä olevasi taktinen nero.

Itse kävin mittaa koko ajan, vaihdoin puolustusta, sniikkasin helppoihin peleihin. Huomasin olevani niin syvällä, että kahvi ehti jäähtyä.

Clan Boss – selkärangasilla pitää olla paksuutta (ja väliä)

Clan Boss on se iso seinäliha, jota koko klaani tökkii kerran päivässä. Se ei hätkähdä. Se vain läpsäyttää tiimin pois tieltä ja jatkaa elämäänsä.

Mutta kun palaset loksahtaa, debuffit napsuvat paikalleen ja vuorot kulkee kuin domino, se on kaunista. Dominoefekti, jossa kaikki räjähtää yhteen rytmiin.

Täällä Raid nousee nörttistrategian kirkkaimmalle korokkeelle. Artifact-setit, cooldownit, vuorojen hieromista. Heikosti gearattuna olet lähinnä silittämässä Godzillaa märällä nuudelilla.

Mutta kun saat miljoonadamaa tiskiin? Silloin tuntuu hyvältä.

F2P? Toivottavasti rakastat taulukoita ja tuskaa

Alkuun energia virtaa kuin kevätpuro. Sitten hanat menee kiinni. Yhtäkkiä varjelet energiaa kuin viimeistä pillimehua kesäreissulla.

Sitten iskee Masteries, Ascensionit, potionien farmaus, shardipullat, gearin kehitys… Grindiä grindin päällä, joka kytee uuden grindin sisällä.

Joko luovutat, tai uppoudut syvemmälle. Ja viimeistään nyt sulla on Excel auki ja Spotify soi taustalla.

Mitä saat vastineeksi? Näet tiimisi viimein murskaavan jonkun, joka ennen rullasi sun yli. Hitaasti – mutta ai että se tuntuu hyvältä.

Tämä ei ole viikonloppupeli. Tämä on elämäntapa. Seuraava taso Excel-huumaa.

Pikkuvoittoja, isoja fiiliksiä

• Eka 4-tähden gear Dragonista. Screenshot tuli kuin ensimmäisestä lapsesta.
• Kael latoi bossiin triplamyrkyt – nauroin ääneen.
• Voitin whale-tiimin areenassa pelkällä nopealla tukihahmolla. Kosto on suloinen.

Raidi tekee susta neron tuntuisen, vaikka vain kopioisit Redditin META-komboa. Kun se outo taktiikka toimii, parempaa fiilistä ei olekaan.

Kannattaako Raid: Shadow Legendsiin tarttua?

Luulin, että tästä tulisi pelkkä läppä. Kolme viikkoa myöhemmin pyörittelen Exceliä ja mietin liittymistä Discord-ryhmään gear-drop-laskentaan.

Joo, Raid on näyttävä. Se on raakaa grindausta. Viihtyy vähän liiankin likellä lompakkoa. Mutta syvyys yllättää.

Jos teoriahifistely, vuorosyklit ja kännykän huutelu siinä kohtaa kun support tekee omiaan kolahtaa – täältä löytyy koti.

Ja vielä varoitus: älä syötä epicejäsi pois. Opin nimittäin kantapään kautta...