Enlisted-arvostelu: Toisen maailmansodan joukkuemättöä, peltilehmiä ja sopivasti kaaosta
Ensimmäinen kerta kun pelasin Enlistediä, heitin vahingossa kranaatin omien jalkoihin – ja sain silti ylennyksen. Tämän tason sotatantereesta puhutaan. Tämä ei ole mikään perinteinen refleksiräiskintä, vaan sotkuinen, kerroksellinen ja juuri sopivan kaoottinen pitämään hereillä. Ohjaksissa on koko oma ryhmä, ja vaihdat sotilaasta toiseen kuin olisi DJ keskellä taistelua. Hetki sitten kyhjötät kellotornissa kiväärin kanssa, mutta seuraavassa jo ryntäät liekinheittimen kanssa juoksuhautaan.
Jos olet ikinä halunnut kokea toisen maailmansodan mittakaavan ilman Excel-taulukkoa, tämä voi olla yllättävän virkistävä tapaus. Sukelletaan syvemmälle.
Saappaat maassa: Ensimmäiset kymmenen minuuttia täyttä kaaosta
Lähdin soitellen sotaan. Ensimmäinen vartti: täyttä kaaosta. Kerrassaan sekavaa, äänekästä ja ei hajuakaan mistä on kyse. Tipahdin viiden AI-sotilaan ryhmään – sain heti luodin otsaan ja peli vaihtoi automaattisesti seuraavaan ukkoon. Jep, tästä tulee kummallinen reissu.
Et ole vain yksi sotilas – tässä hypit hahmosta toiseen kuin deittisovelluksessa. Kun yksi kaatuu, pomppaat seuraavaan. Ei turhaa odottelua, ei stressiä.
Aluksi meininki hämmentää, mutta peli alkaa nopeasti loksahtaa kohdilleen.
Välillä ryömit juoksuhaudassa, seuraavaksi suolaat vihollisia konekiväärillä, ja yhtäkkiä olet tarkka-ampujana seuraamassa farssia yläilmoista käsin. Olet tavallaan oma henkivartijasi. Toimii hämmentävän hyvin.
Kuinka Enlisted opettaa räjäyttämällä sinut
Valitsin Normandian ja tipuin keskelle pommitettua patonkikylää: kraatereita, romahtaneita tönöjä ja hämmentynyt kana. Tavoite: vallata vinksallaan oleva maalaistalo. Varusteet: pulttilukkokivääri, jakoavain ja neljä tekoälykaveria juoksemassa ympäri aitaa.
Rytinä alkoi saman tien. Konekiväärit lauloi, tankki murisi ohi, savukranaatit poksahti kuin kiukkuiset meduusat. Jouduin paniikissa poteroon ja taivas antoi ensimmäisen osuman – kutakuinkin supersankariolo.
Aseet on jämäköitä, tähtäys hidasta, ohilaukauksia tulee. Lataaminen vielä tuskaisempaa. Ei vitsi, oikeasti kuiskailin "osuthan nyt" jokaisen laukauksen kohdalla.
Turpaanhan siinä tulee. Yhä uudestaan. Mutta kun katsoo kokeneempia pelaajia, nappaa pikkuvinkkejä – kurkkii fiksummin, pystyttää rally pointin, selviää vähän pidempään. Kukaan ei synny mestariksi, enemmänkin harjoittelet kuin polkupyörällä pommitusten keskellä.
Miksi sotilaiden vaihtelu taistelussa on puhdasta neroutta
Tämä on Enlistedin todellinen valttikortti. Ei respawn-odottelua: vaihdot vaan lennosta. Liekinheittäjä kaatuu? PAM, oletkin insinööri. Rakennat hätälinnoituksen. Pomppaat taas, nyt olet konetykittäjä pitämässä käytävän puhtaana.
Tosi hektistä. Mutta yllättävän sutjakkaa ja tyydyttävää.
Ei respawn-sumia, vaan napista painamalla olet seuraavissa saappaissa.
Yhdessä matsissa napautin tykistön päälle radiomiehellä, painoin porukan suojaan ja katselin, kun puoli vihollistiimiä katosi tykkitulessa. Äänet? Kaiuttimet rämisi. Fiilis? Täydet kympit.
Tankeilla, lentokoneilla ja legendaarisilla epäonnistumisilla on oma kauneutensa
Tankit ja koneet on sitten ihan oma maailmanlopun sirkuksensa. Tankissa matelet kaupungilla kuin ydinkilpikonna. Koneet? Hullun nopeita, räjähtäviä ja tuntuvat pysyvän kasassa ihan vain tahdonvoimalla.
Ensimmäinen tankkireissu? Jumiuduin poteron ja navetan väliin, en päässyt irti ja joku tuhosi minut miinalla. En kehuskella.
Lentäminen? Vielä pahempaa. Kaasu hukkui, ohjaus meni sekaisin ja lensin suoraan peltoaitaan. Mutta hitto kun näytti siistiltä.
Muutaman rundin jälkeen napsahti: kunnon syöksypommitus, vihollisen tukikohta pyyhkiytyi kartalta ja chatissä joku jopa riemuitsi. Kelpo fiilis. Ajokit eivät vain korista taistelua – kun niihin oppii, ne kääntävät pelin. Muutoin? Kelluvat harmaat arkut.
Avaukset, varusteet ja ikuinen grindin kierre
Jokainen kampanja – Normandia, Berliini, Tunisia, Stalingrad – tuo omat lelunsa. Edistyminen ei siirry kampanjoiden välillä, mikä on vähän nihkeetä, mutta pitää pelin tuoreena.
Upgraidaat porukkaasi, räätälöit varusteet, koulutat lääkintämiehiksi, tykkimiehiksi, tankkikuskeiksi – mitä tahansa. Pintaa syvemmältä löytyy tuunattavaa kuin keräilyhyllyssä action figuureja.
Ja kyllä, grindi on todellista. Ilman premiumia monen aseen saaminen kestää ikuisuuksia. Jotkut squadit ovat selvästi ylivoimaisia. Mutta etenet kuitenkin – joskus enemmän krapulavaappumalla kuin sprintaten.
Silti taidot ratkaisee. Fiksulla pelillä päihittää kullanvärisiin pyssyihin sonnustautuneen aktiivigrindajan.
"Hetkinen teinkö juuri tuon?" – ne legendaariset kohtaukset
Enlisted loistaa niissä vahingossa syntyvissä elokuvan hetkissään.
Oma ryhmä piti kerran siltaa koko matsin ajan – hätäisesti kasatut säkkilinjat, vaihdot lennosta ja paniikin sekainen tehokkuus. Toisessa matsissa sooloilin tukikohdan: vaihdoin neljä ukkoa läpi, tuhosin koko squadin ja vaivuin ulos viimeisellä patruunalla. Parhaimmillaan kuin ohjaisi sotaelokuvaa – livenä, ja todennäköisesti kofeiinipöllyissä.
Ja sitten on puhdasta farssia. Hyökkäät avonaiselle pellolle kuin viimeinen idiootti, tankin kranaatti pyyhkii sinut pois. PUM! Viimeinen kaveri nappaa pudonneen pyssyn, hoitaa tilanteen. Sirkus jatkuu.
Aavistamatonta, ja juuri siksi niin koukuttavaa.
Karut valikot, zombiapina-AI ja muut kompastuskivet
No, kaikki ei ole ruusuilla tanssimista.
Valikot on kömpelöt. Ryhmien muokkaus vaatii liikaa klikkauksia – tuntuu kuin peli piilottelisi nappeja tahallaan. Latausajat tahtovat venyä.
Opastus? Tautisen ohut. Rally pointin käyttöönoppi pitää käytännössä keksiä itse.
Entäs AI-kaverit? Välillä jeesaavat, usein taas jäävät tuijottamaan lähintä seinää kuin miettisivät päivän lounasvalintaa.
Ruudunpudotuksia tulee ison rytinän aikana. Ei peliä riko, mutta huomaa kyllä.
Silti, kun matsi toimii: rally-pisteet kunnossa, joukkue pelaa yhteen ja tykkituli osuu täydellisesti – fiilis on hirveän hallittua kaaosta. Just ja just.
Kyllä, peli on ilmainen – eikä rahalla tule voittajaksi
Enlisted on free-to-play, eikä tunge mainoksia naamaan joka tauon kohdalla.
Rahalla saa toki krumeluureja – nopeammat avaukset, tyylikkäitä rooliasuja, prameat squadit. Mutta pääpeli pyörii täysin ilman lompakon avaamista.
Jos maksat, eteneminen nopeutuu ja herkut aukeavat nopsaan. Mutta ydinkokemus? Ihan sama kaikille.
Ja totta vie – pärjää perusaseilla yllättävän pitkään. On uskomatonta paljonko voi saada aikaan pulttilukolla ja maalaisjärjellä.
Loppulausunto: Kiero, kankea ja täysin viihdyttävä
Enlisted on röpelöinen. Toisinaan kankea. Täynnä täyttä chaosia sekä äkillisiä onnenpotkuja.
Mutta samalla – yksi kiinnostavimmista räiskinnöistä pitkään aikaan.
Se heittää sut sekasotkuun ja katsoo miten selviydyt. Joskus onnistut. Joskus sytytät itsesi tuleen. Mutta yhtä kaikki – tylsää ei taatusti ole.
Ei sovi jokaiselle. Jos kaipaat kiillotettua käyttökokemusta ja täydellistä UI:ta, tuskin viihdyt pitkään. Mutta jos arvostat pieniä yllätyksiä, kaoottista hauskuutta ja haluat huutaa "MITEN SELVISIN TÄSTÄ?!" aamukolmelta, anna tälle mahdollisuus.
Ja oikeasti. Rakenna rally-point. Sun joukkue ansaitsee sen.