Heroes of History – Sivilisaatioseikkailua ja sääntöjen hölläämistä

Aikamatkustusverot, fantasiaviljelyt ja kaupunginrakentelua – kaikki onnistuu, kun tarpeeksi hassuttelee.

Ensimmäinen pyramidini oli vino, mutta hitto miten komea

Alku oli kuin hiekkalaatikolla: muutama pölyinen työntekijä räpyttelemässä silmiään auringossa ja kansaa yhtä tiiviisti kuin turistiryhmä lentokentällä. Näin lähtee Heroes of History käyntiin. Muinainen Egypti. Lämmin. Hiukan tuulinen. Täynnä mahdollisuuksia. Tutoriaali lupaa just ja just: rakenna sivilisaatio ja ehkä tee historiaa. Ei paineita siis.

Kymmenessä minuutissa olin saanut aikaiseksi viljatilan, kasarmit ja kauppapaikan, joka näytti lähinnä sitruunalimukojulta. Toimi silti. Resursseja tippui tasaiseen tahtiin, kyläläiset viilettivät saviruukkuineen kuin kiire olisi johonkin merkittävään. Jokainen napautus toi viljaa, kolikoita ja kiveä: valtasiemenien perusraaka-aineet.

Alun tempo? Napsahti heti kohdilleen. Tavoitteita löytyi. Jumalia löytyi. Tunsin itseni valmiiksi lisäämään LinkedIniin titteliksi "Faarao".

Naputtelua ja rukouksia

Kun kylä alkoi pyöriä, kurkkasin sitä kuuluisaa sankarijärjestelmää. Pakko sanoa, yllätyin positiivisesti. Heroes of History ei heitä naamallesi random NPC:tä tyyliin "Antti Äijänkäsi". Saat Kleopatran. Julius Caesarin. Leonidaksen. Oikeasti historian nimet, jokaisella oma pikku eeppisyytensä, statit ja sopivasti ylpeyttä.

Heidän rekrytoiminen on pieni peli jo itsessään. Keräät kääröjä, shardit aukeaa, levelit nousee ja varusteet vaihtuu kuin urheiluliikkeessä. Syötät sankarit taktisille taistelukentille. Joku kestää kaiken, joku räjäyttää kentän, joku lähinnä huutaa ja toivoo parasta.

Oma unelmatiimi? Cleopatra (ehdottomasti), Guan Yu (partataidetta), ja Herkules (maila kuin peräkärry). Lähdettiin vihollisleiriin mättämään.

Tappelut ei ole ydinfysiikkaa, mutta kyllä niissä pitää olla hereillä. Sijoittelu merkitsee. Kykyjen ajoitus ratkaisee. Ja joskus ei auta muu kuin pidättää hengitystä ja rukoilla, ettei botti ala puremaan aitaa. Taktisen tuntuista menoa, vaikka oletkin lähinnä penkillä hikoilemassa.

Jauhamisen valtakausi

Kreikan aikakaudella, neljännessä erassa, meno rullasi. Temppelit, ihan oikeat muurit ja satama kasassa. Sumu väistyi kuin vanhat legendat ja kulta hamstraantui kuin lottovoitto suvussa.

Sitten repesi. Täysi stoppi.

Ei hidastunut, vaan muuttui liikkumiseksi villasukat jalassa liimassa, lastenaltaassa.

Rakennukset vaati marmoria. Ja kuparia. Ja lasia. Niihin pääsi vaan uusilla rakennuksilla, joita ei ollut. Ne taas vaati tutkimista, johon tarvittiin partiolaisia, jotka tarvitsi voittoja, jotka puolestaan vaati varusteilla kyllästettyjä sankareita, joiden materiaalit olivat yhtä harvinaisia kuin ilmainen lounas. Homma eskaloitui nopeasti.

Keskipelin grind alkoi – julkisesti ja vailla häpeää.

Jokainen teko tuli useamman piilotetun check-listan kera. Temppi päivitys? Helppo nakki, jos sulla on 20 kuparia, kolmesta kääröä ja sankari, joka juuri otti spirituaalikylvyn teurasjak-juustossa. (En muista mitä oikeasti tarvitsi, mutta mututuntuma oli tämä.)

Grind ei hiivi paikalle. Se marssii kultareunaisessa viitassa ja odottaa lahjuksia.

Kleopatra – koko valtakunnan todellinen moottori

Yritin sinnitellä. En laittanut euroakaan peliin. Lisää vaan sitkeyttä kehiin. Kirjauduin sisään, pistin rakennusjonoja vetämään, vähän sumua sivuun ja suljin pelin ennen kuin ärsytys ehti nousta.

Onneksi on liittoumat. Voit liittyä porukkaan, jakaa buusteja, resursseja, käydä klaanisotia ja tehdä loputtomista laskureista ainakin vähän sosiaalisemman kokemuksen.

Kleopatra? Nyt jo tasolla 20 ja käsissään keppi, joka suorastaan huutaa "rajoitettu erikoiskosmetiikka". Kantoi taisteluja yksinään splash-damageilla ja passiiviparannuksilla kuin todistusvoimaa haetaankin. Leonidas? Talouspaperia kovempi, muttei paljon. Herkules? Fyysinen järkäle, jonka liikket tapahtui hidastetusti. Jos et panosta muutamaan kärkisankariin, muut jää koristeeksi.

Tapahtumatehtävät? Jossain määrin jees. Päivittäisiä sivustoja ja loottia, jos jaksat suorittaa haasteita tyyliin "Voita kolme matsia pelkkiä jousimiehiä" tai "Kerää 200 porkkanaa laulaen vanhaa virttä". (Okei, keksin, mutta vain vähän liioitellen.)

Hauskahtavia. Mutta kaiken alla kuuluu "ostaisitko nyt jo?" Kyllä, voit vetää ilmaiseksi – tarvitset vain excelin, kolme munakelloa ja ison läjän mielenrauhaa.

Kaupunginrakennusta ja eksistentialistista ahdistusta kyljessä

Sun minikeisarikunta näyttää upealta. Uusi aikakausi muuttaa tunnelmaa: egyptiläisiä torneja, roomalaisia pylväitä, keskiaikaisia kojuja. Paikat kasvaa, kadut täyttyy. Kaikki elää.

Mutta hallinta? Auts.

Osa rakennuksista antaa pelkkää silmäkarkkia. Osa tuottaa tavaraa. Osa avaa tutkimusta. Ja osa toimii vain jos sankari on paikalla – mikä ei useinkaan toteudu, koska tyyppi laulaa parhaillaan sotavuorossa.

Sain kerran kymmenen minuuttia raivota kuparikaivokselle, josta ei tullut mitään ulos. Luulin bugiksi. Ei ollut. Tarvitsi sankarin pyörittämään – ei mainintaa missään. Sillä aikaa kyläläiset loikoili kuin allasbaarimainoksessa.

Lopulta kartan asettelu muuttuu omaksi pääpahikseksi. Tila loppuu, sumu estää suunnittelun. Tuijotat karttaa miettien, pitäisikö rakentaa pelto, kasarmi vai vaan nyyhkiä viljasiilon nurkassa. Lopulta kyse ei ole enää strategiasta, vaan siitä, selviätkö taulukkolaskentapomosta.

Kun historia maistuu läksyltä

Jossain kutosajan kohdalla se iskee: Tiedät tunteen. Kirjaudut, klik klik, keräät roinat, laitat upgradet päälle, tuijotat ruutua ja mietit elämänvalintoja.

Oliko tylsää? Ei varsinaisesti. Mutta ei siitä nauttinutkaan. Lähinnä silmät ristissä rutiinilla.

Siinä se ansa on. Heroes of History näyttää hyvältä. Kuulostaa hyvältä. Animaatiot pomppii, musiikki rauhoittaa. Aluksi meno on leppoisaa, kunnes seinä nousee eteen. Sitten jäljellä on enää to-dolista toogassa.

Kyllä tästä hauskuutta löytyy. Varsinkin alussa. Rakennat, taistelu on motivoivaa, tunnet hallitsevasi antiikin pikselikeisarina. Mutta kun kiilto katoaa, ei jää jäljelle kuin koristeltu tehtävälista.

Vielä pari sanaa ennen seuraavaa aikakautta

Suosittelisinko Heroes of Historya? Joo, miksei. Kunhan olet rehellinen omalle grindinsietokyvylle.

Jos pidät city buildereista pienellä taktisella twistillä, homma maistuu ainakin hetken. Historiallinen fiilis on mainio. Systeemit purevat, alku etenee sujuvasti. Ja kyllä, peliä voi tahkota täysin nollabudjetilla.

Mutta. Varaudu kitkaan. Jos energia- ja aikarajat kiskovat suonta otsaan, katso vaikka tubesta.

Tällä kertaa pelissä on paljon hyvää. Välillä jopa erinomaisuutta. Mutta tarvitset joko kärsivällisyyttä, lompakon – tai molemmat.

Kleopatra on edelleen mukana. Kyllä silläkin jotain arvoa on.