Taonga-arvostelu: Farmivimmaa, ystävyyttä ja tarkoituksella kasvatettuja ananaksia

Saavuin Taongan saarelle varautuneena lomatunnelmiin – jotain simppeleitä klikkauksia, vähän maissia ja pari pulleaa kanaa ruokkittavaksi. Eikös mitä! Sainkin ratkoa arvoituksia, vaihtaa sokeriruokoa muinaisesineisiin ja kasvattaa enemmän alpakoita kuin yhdellä ihmisellä pitäisi olla lupa. Peli alkaa rentona farmisiminä, mutta sitten se lappaa pöytään aina vaan uutta sälää: seikkailua, viidakkoreliikkejä, vaihtotaloutta ja niin kodikkaan naapurijärjestelmän, että alkoi hymyilyttää. Tekisikö mieli jäädä pidemmäksi aikaa? Tässäpä katsaus, millaiseen soppaan olet uppoamassa.

Näin päädyin ananaskuninkaaksi

Taonga starttaa kuten kaikki kunnon trooppiset ekskursiot: oudolla kirjeellä, epäilyttävällä veneellä ja lupauksella ilmaisesta maapläntistä. Kuvittelin, että kohta chillaillaan parin kookoksen kanssa, ehkä mango siinä ohessa. Väärin. Viiden minuutin päästä solmin jo köysiä ja nikkaroin laituria. Tunti myöhemmin: tuulimyllyjä, alpakoita ja niin paljon kookoksia, että olisin voinut avata oman torin.

Tämä peli ei jää jahkailemaan. Ensin nyppäät ananaksen, seuraavaksi raivaat viidakkoa ja kauppaat helmiä tyypeille, joiden touhuista paistaa pieni vilunki. Näyttää farmipeliltä, mutta oikeasti koko saaristo kätkee yllätyksiä – ja kyllä, energiapalkki huutaa armoa aika nopeasti.

Viljelyä ja merirosvoseikkailuja kylkiäisinä

Kyllä, maanviljelyllä on väliä. Mutta Taonga ei ole mitään rauhallista kylvöä: kasvatat viljaa, leivot piirakan, ja sillä yrität sitten lahjoa merirosvoa, jonka lempparihaju on palanut sokeri ja joka ilmestyy paikalle just kun mangovarasto hupenee.

Täällä ei viljellä huvin vuoksi – joku tarvitsee lautan ennen kuufestaria, tai muuta seikkailijatason tekosyytä. Sekavaa, mutta homma rullaa.

Kaikki liittyy kaikkeen. Pyörität satoa, avaat uusia rakennuksia, askartelet työkaluja ja suunnittelet venereissuja. Ei mitään ultrakireää strategiaa, mutta tarpeeksi tekemistä, että aivot pysyy sopivasti pyörimässä. Ja onhan se meri aika nätti tausta.

Saarten tutkiminen on pelin suola

Taonga näyttää siltä, että sen koutsaamana jäät kotiin viljelemään, mutta todellisuudessa rantaudut saarilta saarille yllättävän nopeasti.

Jokainen uusi pläntti tuntuu lyhyeltä unipätkältä. Yhtenä hetkenä tulkkaat kivitauluja, seuraavaksi jahtaat papaijoihin hurahtanutta papukaijaa. Nämä paikat eivät ole pelkkiä resursseja, vaan niissä on oma tunnelmansa. Ja se kilpikonna, joka vain lönköttää omistajan elkein rannalla, luonnollisesti mukana menossa.

Tutki, haalit omituisia aarteita ja palaat kotiin asioiden kanssa, joita et tajunnut tarvitsevasi. Kierros pysyy kivana, eikä ehdi tylsistyttää.

Energia on uusi esimiehesi

Kaikki haukkaa energiaa. Ruoho? Kymppi. Puu? Kaksikymppiä. Se kummallinen pensas, joka näyttää kiroukselta? Kolmekymppiä vähintään. Energia palautuu ajan kanssa – tai jos litkit niin paljon smoothieita, ettei hammaslääkäri tykkää.

Aluksi meinaat pärjätä. Mietit vuorosi, tunnet itsesi nerokkaaksi. Sitten rajat kiristyvät... Ja yhtäkkiä olet syvällä viidakkovyöhykkeellä, viisi askelta vaille tehtävän maalia – kunnes: pimeä tuli, energia loppui.

Kauppa kyllä myy latauspaketteja ja tehostimia, mutta ei tunge nenälle, mistä pisteet kotiin. Silti olet joko odottamassa, suunnittelemassa – tai napostelemassa koko trooppisen välipala-aarteiston yhdeltä istumalta.

Alpakoiden valtakunta ja työpajojen ihmeet

Eläimet ovat söpöjä – mutta myös hivenen pelottavia työtehossaan. Kanat, vuohet, lehmät ja tietysti ne alpakat. Mitä hittoa, niitä on joka paikassa. Ne ovat tämän saaren selkäranka.

Ruoki, silitä ja kerää höytyvät pois. Ja jalosta niillä hillotehdas käyntiin. Ihan arkipäiväinen lause.

Sitten päädyt puuhailemaan työpajoissa. Ensin leivot leipää, sitten hilloa, ja kohta huomaat vääntäväsi kinuskikakkuja kiertävälle kauppiaalle, joka vaihtaa ne eksoottiseen puuhun. Älä kysy logiikkaa, toimii kuitenkin.

On kutomista. Sepäntouhua. Jonkinlainen hyytelötehtailu. Kuulostaa hullulta, mutta kaikki solahtaa yhteen kuin kaoottinen Lego-saari. Ja sinä olet tossuissa se arjen johtaja, joka pitää homman kasassa.

Naapurit – yllättävän mainio porukka

Moninpeli? No, tavallaan. Voit pistäytyä frendin tilalla, lähettää lahjoja, jakaa energiaa. Matalan kynnyksen meininkiä.

Koukuttavinta on vakoilu. Tulostaulusta näet, miten muut pyörittävät paratiisiaan. Jotkut tuunaa viivasuoria pensaita ja vesialtaita. Toiset rakentaa naislehmien suurtehtaita. Molemmat aidosti inspiroivia – ja ehkä vähän vinksahtaneita.

Vuorovaikutus on täysin vapaaehtoista, mutta kun siihen ryhtyy, tulee hyvä fiilis. Naapuri voi pelastaa tukalasta, ojentamalla juuri sen harvinaisen esineen, jota kaipaat. Sitten palautat smoothien. Kaikki voittaa.

Mitä tehdä, kun energia loppuu?

Lopulta – eli noin tunnin päästä – iskee seinä. Energiapalkki tyhjä, sato kasvaa ja vene on matkalla kohti salaperäisiä mantuja kolmeksi tunniksi. Onneksi olkoon, nyt on aika tauolle.

Mutta tässä onkin pelin viehätys!

Taonga ei halua, että pelaisit aamusta iltaan. Pikemminkin tämä on... välipalapelaamista. Käyt kurkkaamassa, naputat pari hommaa, kirjaudut pois. Se kunnioittaa sun aikaa, vaikka flirttaileekin "vielä yksi juttu" -fiiliksellä.

Toki meno hidastuu keskivaiheilla. Uusia saaria kyllä riahuu esiin, mutta tahti laantuu – ellei sinulla ole taulukkolaskentaa tai luottokorttia apuna. Kun asennoituu aivotauko-applikaatioksi? Silloin toimii erinomaisesti.

Ei stressiä, pelkkää tunnelmaa

Ulkoasu on silkkaa aurinkoa ja hedelmäkojuja. Ei överikuteja, vain hyvää meininkiä. Eläimet ovat syötävän suloisia. Tyypit heittää ihan outoja letkautuksia. Tehtävät ovat kevyitä, mutta jotenkin juuri oikealla tavalla piristäviä.

Ei taisteluita. Ei lähtölaskentoja tai paniikkitapahtumia. Täällä tehdään hilloa, purjehditaan mysteerisaarille ja kerätään jadea merirosvomummolle. Pehmeä kaaos, johon on helppo rakastua.

Jos lämminhenkinen saarihäsläys on sun juttusi, tämä kyllä lohkeaa listalle.

Tuomio: Maissistakin voi tulla kultti

Ajattelin lataavani pelin, jossa istutetaan tomaatteja. Kaksi viikkoa myöhemmin massatuotan hedelmätorttuja ja rakennan pyhää nuotiota kilpikonnajumalan palvontaan. En kehu, enkä aio lopettaa.

Tätä on Taonga. Se ei koukuta hypellä, vaan alpakoilla. Niin monella alpakalla.

Jos haet taistelua tai endgame-loottia, tämä ei ole se. Mutta kun kaipaat ihanan outoa maailmaa, johon sukeltaa smoothie kädessä ilman ennakko-odotuksia, perusta ananaskuningaskuntasi – huomaat kyllä kun jäät koukkuun.

Ja muista... varaa eväitä.