Sea of Conquest – Arvostelu: Merirosvoja, ryöstösaalista ja kanuunoita niin että korvissa soi

Okei, heti kun peli mainosti "kelluvaa kapakkaa", olin myyty. Sea of Conquest heittää sut keskelle äänekästä ja hullunkurista merirosvomaailmaa, jossa pauhaa myrskyt, sumussa lymyää vihollisia ja laivaa päivitetään sellaisella tahdilla, että Mustaparrakin tirauttaisi kyyneleen. Unohda perinteinen gacha-junnaaminen – tää on suolainen sivupolku, jossa merihirviöt, pimeät diilerit ja armottomat pelaajat on arkipäivää. Miltä meri oikeasti tuntuu? Hyppäsin kyytiin ja katsoin.

Ensipurjehdus: Oma laiva, omat ongelmat

Peli käynnistyy ja se on menoa. Sea of Conquest fiilistelee kunnolla: narisevat laiturit, överi musiikit, karkeasanaisista papukaijoista puhumattakaan. En ehtinyt edes huutaa "ahoi!" kun jo rakensin lippulaivaa laudoista joita en omistanut, päivitin hytinrääpäleitä ja törmäsin merirosvaneitiin, jolla oli mainoshenkilön kyseenalainen shampoo-look.

Saat laivan, pari hermoilevaa miehistön jäsentä ja vilkkuvan kompassin, joka käytännössä kiljuu "painapas mua." Niinpä painoin. Sumu ympärillä. Vihamielisiä satamia. Epämääräinen merikauppias kaupittelee ruutitynnyreitä tukkuhintaan. Aikamoinen aloitus.

Kymmenen minuutin päästä olin jo tiedustellut, tapellut, värvännyt väkeä ja tavannut kapteenin, jolla oli haukka – ja kärsivällisyys kuin energiajuomaa juoneella ampiainen.

Hanki kasaan sekalainen, pikkasen sekopäinen miehistö

Nyt ei keräillä mitään Merirosvo Nro 47 -kortteja. Sea of Conquest tarjoilee kokonaisen sirkuksen! Jokaisella kapteenilla on oma ääni, olemus – ja asut, joita katsoessa alkaa miettiä hävisikö nämä vetoja jollain keskiaikamarkkinolla. Yhdellä on tulipiiska, toinen menetti partansa myrskyn kirouksessa. Täysiä tapauksia, mutta hitto vie – ne viehättää.

Oma suosikkini: kokki nimeltä Meat Hook. Aina kiukkuamassa eväistä, antaa bonusruokaa ja höpisi joskus liemestä ja rotista. Ehkä vitsaili. Ehkä ei.

Sankarien keräämisestä tulee omituisen koukuttavaa. Syötät heille mitaleja, tunket hyttiin (sekin on jo minipeli), ja vaihtelet porukkaa muodostelmaan. Jotkut nopeuttaa hyökkäyksiä, toiset tilkkii reikiä. Useimmat näyttää siltä, että viskaisi pullolla päähän jos aamutervehtisit.

Hytit, buustit ja kyseenalaiset sisustusratkaisut

Laivassasi on hytit. Ja ne tarvitsee... tyyliä. Baaria vaiko rukoushuonetta? Miksei. VIP-makkari, jossa punaiset valot ja papukaijanörtti? Jep, näkyy olevan valikoimissa. Tässä ryhdyt sekä kapteeniksi että sisustussuunnittelijaksi. En ole ylpeä siitä, kuinka paljon aikaa käytin mattojen asetteluun.

Jokainen tila tuo statseja – riippuen kenet sinne heittää. Parantaja? Sairastuvalla. Jörrikkä? Treenitilaan ja numerot pomppaa brr. Osa taktiikkaa, osa merirosvo-Sims. Käsittämättömän tyydyttävää.

Ai niin, amme löytyy. Iskin sen kannelle. En tiedä miksi. Mutta ylpeänä siitä.

Taistelut, sumut ja satunnainen merihirviö

Matsit pyörii kartalla livenä. Ärsyttää jotain? Lähetät laivaston niin pian räiskyy. Kanuunat jytisee, arkut kelluu ja roinat lentää. Voit ohjata lippulaivaakin, jos haluat lisäjännitystä.

Alkuaikoina jahtaat rosvoja, paimennat epämääräisiä kuormia ja kujerrat lonkeropedoille nenille. Jossain kohtaa vastaan tulee tietty level 98 kuolemanlaiva, joka muuttaa ruudun haamuksi. Sitä sattuu.

PvP? Ihan vapaaehtoista. Voit aivan hyvin jättää väliin, pyöriä omia kauppareittejä, hamstrata resursseja ja huudella AI:lle kun se kutsuu sua "lokinmetsästäjäksi." (Ja se tekee sen. Usein.)

Liity kiltaan – tai seilaa yksin kuin legenda

Jossain vaiheessa peli käytännössä huutaa "liity jo kiltaan!" ja kannattaa oikeasti. Siellä sekoilu kasvaa: satamien valtaus, tapahtumapalkinnot, isommat tappelut. Liityin itse porukkaan nimeltä "Suolakurkut." Nimi on yhtä mahtipontinen kuin meno.

Killat suunnittelee hyökkäyksiä, heittää läppää chatissa ja tappelee satamalipuista kuin kelluva oppilaskunta. Jos tykkäät sekamelskasta ja draamasta, messissä ollaan.

Kolmantena päivänä saatiin väijytys, tavarat meni mereen ja joku Discordissa karjui "Kutsukaa kraken!". Ei meillä ollut. Silti kannatti.

Kirjaudu, kahmi saalista, toista

Päivittäisiä listoja riittää. Kirjaudu sisään. Upgreidaa hytti. Häiritse kilpikonnaa. Kahmi jotain lootia ja poistu. Mutta aina joku kummallinen eventti keskeyttää: joskus kisataan hatuista, joskus kerätään pulloposteja sata kappaletta ennen kuin räpäytät silmää.

Tapahtumat pyörii randomilla. Välillä tapellaan aaveita vastaan, välillä juostaan karttaa ympäri. Joskus ihan täynnä älytöntä meininkiä. Arvostan kyllä.

Parasta? Rakenne on vapaamuotoinen. Välillä vain viisi minuuttia, välillä sisustan hytit kuin merirosvo-IKEA. Ei tuomiota täältä.

Smaragdit – Premiumin kirous ja siunaus

Smaragdit on sitä jalompaa valuuttaa, ja niitä vilisee joka paikassa. Saat tehtävistä vähän, mutta kauppa tuputtaa "rajoitetun ajan tarjouksia" kuin öljyhuijari messuilla.

Aluksi ihan helppo olla välittämättä. Mutta sitten alkaa houkuttaa: nopeammat korjaukset? Uusi sankari, joka heittää pommeja ja siteeraa Shakespearea? Joo, sorruin minäkin.

Ostin starteripaketin. Sain lisää miehistöä ja amme-skinin. Ei kaduta. Se amme on taivaallinen.

Kapteenin puolitotuudet kannella

Sea of Conquest antaa paljon – ja kummasti kaikki osuu maaliin. Grafiikkaa riittää, hahmot on aivan hervottomia, taistelut iskevät lujaa ja koko maailma pysyy kasassa lähinnä köysillä ja draamalla.

Tämä on kömpelö, kaoottinen ja silti nerokas. Tulit upgreidaamaan laivaa, ja kohta valitsetkin jo verhoja.

Olitpa sitten maineen perässä, sisustamassa kelluvaa kapakkaasi tai huutamassa "yaaarrr" satunnaisille, joku siellä sumussa on aina sotkemassa suunnitelmasi.

Pidä huoli, että laiva pysyy pinnalla, miehistö rutisee ja kokki ei hiljene liikaa. Silloin alkaa tapahtua oikeasti outoja.