Honkai: Star Rail – Avaruusjuna täynnä gacha-huumaa ja jumalallista sekasortoa

Miksi tapella demoneita pimeässä luolassa, kun voit nyrkkeillä kohtaloa vastaan avaruusjunassa?

Tiedät, että peli menee tukka putkella, kun eka matkakaveri on hopeahiuksinen sotarikollinen muistikatkolla, ja toka on minijääprinsessa, joka voi posauttaa planeetan taivaan tuuliin. Honkai: Star Rail ei pyydä anteeksi – se nappaa kiinni niskasta, heittää Astral Expressiin, lyö taikapampun käteen ja näyttää sortuvan ulottuvuuden suuntaan. Viisi minuuttia myöhemmin lyöt muistin syöjiä turpaan, väistelet eksistentiaalista ahdistusta ja keskustelut roskiksen kanssa vapaasta tahdosta. Ihan normaalia touhua.

Eka bossi: Kaunista katastrofia

Lähdin ekalle pomolle fiiliksellä että "Oon pelannut Genshiniä, helppo nakki." Väärin. Honkain vuoropohjainen taistelu näyttää lupsakalta, mutta on piikikkäämpi kuin siili kattilassa. Eri elementit, energiat, vihulaisen vuorot... yritä siinä sitten olla hikoilematta.

Koukku? Jokaisella hahmolla vaan kolme liikettä. Kolme. Kuin shakkia, jos kaikki nappulat olisivat kännissä ja joku sytyttänyt laudan tuleen.

Itsellä nolla parantajaa. Lasitykkejä koko kööri ja tunnejumit päälle. Kaksi aaltoa selvittiin, kunnes ostoskeskuksen kokoinen mecha jyräsi meidät paperisilpuksi. Kuolokohtaus? Täyttä taidepläjäystä. Ei kaduta.

Sun porukka on sekasotku (mutta se on kaiken suola)

Tämä peli haluaa että välität tarinasta. Ihme kyllä, se onnistuu. Joka hahmo on joko pelottavan pätevä tai täysin sekaisin – usein molempia. On salamanviileä gootti, kettunainen jolla toinen jalka Excelissä ja toinen animessa, robottilapsi tunnesolmuissa, sekä munkkilapsi joka heittelee elämänviisauksia kuin katkeroitunut fortune cookie.

Välillä puretaan metafysiikkaa, seuraavaksi heitetään lumipalloja taskuminidiktaattorille. Mikään ei kuulosta yhteensopivalta, mutta tässä toimii kaikki. En ymmärrä miten. Ehkä koska peli uskaltaa vetää överiksi. Jokainen planeetta kuin oma saippuasarjansa – kultteja, kapinoita ja tuntevia automaatteja.

Joo, ilmaista pelattavaa – ei pakko maksaa

Rehellisesti: Oletin että tulisi rahamuuria. Mutta Star Rail? Heittelee ilmaisia arvontoja kuin karkkia ja aloitustiimi kestää hyvin. Eka planeetta meni läpi tutoriaalijengillä ja kevyesti angstisella haulikkosairaanhoitajalla. Tyytyväinen asiakas.

Jos himoitset tiettyä viikatetyttöä bannerista, sitten pitää valita: odotat rauhassa tai vingutat korttia. Se on gacha, minkäs teet. Mutta grindin seinää ei tule vastaan. Äly kasvaa, rosteri vahvistuu ja päivit varovasti RNG-jumalien eteen.

Tarvitaan lisää ruutukaappauksia

On lähes törkeää, kuinka hyvännäköinen tämä peli on. Belobog hehkuu kuin neonlumisadepallo, Luofu näyttää kuin joku olisi nukahtanut animeen ja herännyt kofeiinipärinöissä. Roskavihutkin näyttävät luksussarjalta.

Hahmot suorastaan pomppaavat ruudusta. Ultit kuin suoraan Crunchyroll-trailerista. Ja joo, jotkut asut ovat selkeät bodypillow-magneetit – mutta hei, itsehän tänne lähdit. Anna mennä.

Grindausta tulee – mutta ei vie makua

Varoitus: Star Rail hidastuu jossain kohtaa. Ei seinästä läpi -tyyliin, enemmän sellaista: "Haluatko farmata reliktejä kunnes sielu irtoaa?" Trailblaze-taso rajoittaa tarinaa, eli samoille kartoille tulee pyörittyä matskujen ja täydellisen statin metsästyksessä.

Mutta rehellisesti? Voisi olla pahempaa. Uusia systeemejä tiputellaan sopivalla tahdilla ettei tukehdu. Ja päivitys 3.0 oikeasti siivosi turhaa säätöä: vähemmän pakkopullaa, parempia statseja, ja eventit, joita ei tarvitse guuglata ennen kirjautumista.

Miltä Star Rail oikeasti tuntuu pelata

Kuin jonglööraisit palavia keiloja potkulaudalla kuun pinnalla. Kuulostaa sekavalta. On sekavaa. Balansoit heikkouksia, säästät ultit oikeaan hetkeen, ja piilotat skillipisteitä kuin avaruusbensan hinnoittelu.

Yhtäkkiä... pam. Juokset kosmisen kanan perässä, joka luulee olleensa joskus planeetta. Ja kumminta? Et enää edes ihmettele. Koko pelin juju on tiltti tunnelmasta toiseen.

Loppusanat: Pitäisikö hypätä Astral Expressin kyytiin?

Tämä peli on suurta ristiriitaa kimalteen keskellä. Ilmainen, mutta tuntuu kallilta. Vuoropohjainen, mutta pitää varpaillaan. Gacha, mutta silti yllättävän reilu? Älä kysy miten ne tämän tekevät.

Täydellinen? Ei. Välillä grindi puuduttaa. Joskus tarina sekoaa omaan aikakäsitteeseensä. Mutta suurimman osan ajasta? Nerokasta hulluutta juuri oikealla tavalla.

Jos tykkäät JRPG:si oudoista, yllärikäänteistä ja cosplay-henkisistä seikkailuista, nappaa lippu. Ja tosissaan: ota parantaja mukaan. Kiität vielä.